Tarinoiden ketju -tarinoita joululaulujen takaa

Rakastan joululauluja, erityisesti juuri niitä vanhoja, hiukan haikeita ja melankolisia. Tyypilliseen suomalaiseen mielenmaisemaan sopivimpia tietenkin. Alan kuunnella niitä heti joulukuun ensimmäisestä alkaen ja pyhitän vähintään yhden illan vuodessa niiden mukana laulamiselle. 

Yhtä paljon kuin rakastan musiikkia, rakastan myös tarinoita. Harvoinpa tulee kuitenkaan ajatelleeksi tarinoita niiden tuttujen joululaulujen tekstien takaa. Tarinoita, jotka ovat joskus jopa meille kirjoitettuja suurempia.

Monelle on varmasti ainakin osittain tuttu tarina Sylvian joululaulun takaa; kirjailija Zacharias Topelius kirjoitti 1853  masennuksen kourissa oman surullisen kannanottonsa mustapääkerttujen kaltoinkohtelusta Italiassa. Tekstillä, jonka moni ajattelee kertovan koti-ikävästä, onkin yhteiskunnallisempi sanoma. Varsinainen joululauluhan se ei edes ole, Topelius vain sattui kirjoittamaan sen Sisiliassa jouluaattona. 

Toinen rakastamistani joululauluista on Tuikkikaa oi joulun tähtöset; laulu, jossa käsikädessä kulkee ilo ja suru. Vaan harvapa tulee ajatelleeksi, että laulun sanojen takana on runo, jonka kansakoulunopettaja Elsa Koponen kirjoitti 1917 sydän särkyneenä koulun kuusijuhlan jälkeen. Jotkut kertovat Elsan suuren rakkauden jättäneen nuoren opettajan juuri joulun alla ja joidenkin versioiden mukaan Elsa olisi itse tuberkuloosiin sairastuttuaan päättänyt suhteen, mutta yhtä kaikki, runon takana on suru päättyneestä rakkaudesta ja elämän rajallisuudesta.

Kuultuani tarinat molempien rakkaiden joululaulujen takaa, ymmärsin niiden haikeuden ja melankolisuuden entistäkin paremmin. Minulla on ajatus, ettei joululaulujen tarinat lopu kirjoitettuihin sanoihin vaan me jatkamme omilla tarinoillamme itsellemme merkityksellisten joululaulujen tarinoiden ketjua. Sama pätee mihin tahansa muuhunkin tekstiin, joka jättää meihin jälkensä. Esimerkiksi itselläni meni pitkään, että opin pitämään Heinillä härkien kaukalon laulusta, sillä lapsena yhdistin kotimaiseen itseäni pelottaneeseen tv-sarjaan, jossa kyseinen laulu soi kylmäävällä sovituksella. Sylvian joululauluun liittyy taas ei lainkaan jouluinen- muisto, kun joitakin vuosia sitten kuumana elokuisena päivänä Sisilian reppureissullani katselin Etnan tulivuorta ja päässäni alkoi soida pätkä Sylvian joululaulusta sekä ensimmäistä kertaa reissun aikana iski pienen pieni koti-ikävä.

Moni laulu tuo erityisesti mieleeni lapsuuden joulut ja mummolan, josta voisin kertoa montakin tarina, niin kuin vaikka sen miten pappani heitteli joulukuusen päälle pumpulia ja sanoi, että leikitään sen olevan lunta. Ja näin minä olen kirjoittanut oman tarinani tähän tarinoiden ketjuun. Siispä kun seuraavan kerran kuuntelet lempijoululauluasi, pysähdy hetkeksi ja kuuntele tarinaa, oli sitten laulun sanoittajan tai omasi.